sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Tämä blogi loppuu

Pitkän harkinnan jälkeen totesin, ettei tällä blogilla ole enää miulle mitään tarjottavaa. Ehkä koen, että tämän nimen alla oleva blogi on edelleen vanhaa minua, vaikka sisältö on toki muuttunut hieman erilaiseksi. Nyt kaivataan muutosta, jotain uutta!
Muutoksia elämään on muutenkin  tiedossa, esimerkiksi muutto uuteen kotiin tämän kuun loppupuolella. Vaikka sitten sen kunniaksi on aika aloittaa puhtaalta pöydältä! Päätin siis aloittaa uuden blogin, joka ehkä kiinnostaa itseänikin enemmän. Päivityksiäkin toivottavasti tulee sitten edes vähän tasaisemmalla tahdilla. Muun muassa muutto ja uuden kodin sisustus tulevat olemaan aika vahvasti esillä jatkossa.

Halukkaille laitan tänne linkkiä uuden blogin puolelle, ja halusin jo kokeilla laittaa sinne yhden päivityksenkin. Jee! Uusi blogi kokee varmaan remonttia tässä jonkin verran, nyt on menossa ehkä jonkinlainen väliedesjotenkutensiistivaihe. Ihana kiitos kaikille lukijoilleni, että olette jaksaneet seurata tätä. Toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi lukemaan myös uutta blogiani. Jätän ainakin toistaiseksi myös vanhan tänne esille. Uudella ilmeellä ja uudella mielenkiinnolla siis kohti uutta blogia :-) Ihanaa jo alkanutta kevättä kaikille!

Uuden blogin puolelle 

maanantai 3. helmikuuta 2014

Lets stop chasing those boys and shop some more

Pitkän kirjoitustauon aikana vaatevuori on kasvanut taas muutamilla uusilla tulokkailla, ja ajattelin esitellä niitä täällä teillekin. Joukossa on niin itse ostettuja, kuin lahjaksi saatujakin. Niin ja, siitä kirjoitustauosta lyhyesti. Ei vain ole ollut oikein mitään kuvattavaa eikä oikein intoakaan kirjoitella. En halua ottaa blogia pakolliseksi velvollisuudeksi, vaan kirjoittaa juuri silloin kun itsestä siltä tuntuu. Kuitenkin, tässä lyhyiden kuvailujen kera uusia ihanuuksia!
''I already know what my addiction is..''


Neuletakki: H&M
Hame: H&M
Olin kiertelemässä ystäväni Jennin kanssa kauppakeskuksessa, ihan vain katselemassa matkalaukkuja tulevaa yhteistä reissuamme (kerron ehkä tästä lisää myöhemmin) varten. Jenni tahtoi  pyörähtää parissa liikkeessa etsimässä itselleen mekkoa, mutta kuinkas taas kävikään! Löysin kertaheitolla itselleni pari tosi kivaa ja monikäyttöistä vaatetta. Hamekin on just miun tyylinen, söpöilyä pitsillä. 
 Täytyy muuten tässä samalla hehkuttaa hieman meidän keittiön uusia tosi piristäviä verhoja, jotka näkyvät kuvien taustalla. Kyseessä Vallilan Bulevardi verho. En voinut vastustaa pieniä vaaleanpunaisia yksityiskohtia, ne tuovat vähän väriä keittiöömme. Ei kuitenkaan ole niin ällösöpö, että mies pudistelisi päätään. ;)


 Farkut: Guess
En ole siis koskaan oikein osannut kuvitella itseäni värillisten farkkujen käyttäjänä. Olen ollut aikaisemmin tosi arka värien suhteen. Selailin Fashionstoren nettisivuja, kun silmään sattui ihan vahingossa nämä farkut, jotka olivat a) yli puolet normaalia edullisemmat (ne petolliset alet)
b) Viimeinen koko, viimeinen kappale c) jollain tosi kummalla tavalla ihananväriset

Katsahdin näihin aluksi vain hetkiseksi, sillä kuvittelin heti mielessäni miten ''kaikki katsoisivat hirvittäväksi pissikseksi'' ja ''kuinka en kuitenkaan osaisi olla niin värikkäiden housujen kanssa missään'' Äitini ja pari kaveriani rohkaisivat kuitenkin aina tarpeellisilla kehulla tyyliin ''mieti nyt noita housuja valkean villapuseron kanssa!'' Mietin liikaa, mitä muut ihmiset ajattelevat, totta. Pinkkihän on ollut useamman vuoden ajan tyyliin suosikkivärini. Siispä, rohkaistuin ja pistin housut tilaukseen! Ne ovat ihanat, pirteät ja tekevät hyvälle mielelle. Ei enempää selittelyjä!


 Paita: Marc Aurel
Housut: Lindex
Kengät: Äidin tuliaiset Turkista
Oon edelleen ehdoton mekkohameihminen, mutta töissä tuntuu jotenkin järkevämmältä pitää housuja. Könyän kuitenkin lasten kanssa pitkin lattioita ja ulkoilen paljon. Edulliset, töihin sopivat housut löytyivät Lindexistä. Värikin on ihan kiva. Housut on miulle ehkä ihan vähän liian isot, mutta ehkä se ei just siellä töissä ollessa sitten haittaa.
Kengät olivat aivan mahtava tuliainen äidiltä, vaikka ainahan olen tiennyt äidin maun olevan pettämätön. Vanhemmat ylistivät muutenkin Turkin matkaansa, väki oli kuulemma todella ystävällistä. En tiedä muusta, mutta ainakin kengät ovat hyvännäköisiä ja myöskin tuliaiksi saamani erilaiset teet erinomaisia! Turkki pääsee ''Täytyy käydä!'' - matkustuslistalle.

 Paita  on joululahja anopiltani. En tiedä kaipaako tämä edes enempää kuvailua, todella miulle sopiva kuva ja teksti! Sain myös muuten ihan mahtavan muistipelin, jossa täytyy löytä kengälle toinen pari. Samaa teemaa, huippua!

 Mekko: Guess
Tämä oli se, mitä alunperin selailin Fashionstoren ennen kuin löysin ne farkut. Halusin jonkun kesäisen uuden mekon, joka sopisi mahdollisesti otettavaksi myös mukaan Pariisiin. Tämä pomppasi suoraan silmien eteen hyvällä alennuksella, joten mikä ettei. Postipaketin saavuttua huomasin harmikseni, että S koko oli hieman liian suuri. Jenni lupasi onneksi pienentää mekon miulle juuri täydelliseksi.Loppu hyvin kaikki hyvin ja tervetuloa kesäkelit!

 Villapaita: Gerard Darel, second hand
Kengät: Kenkämarski
Sain villatakin  työnantajaltani. Yksi päivä töihin tullessani hänellä oli kierrätykseen menossa oleva vaatekasa Sophian huoneessa, ja hän pyysi miut katsomaan löytäisinkö jotain mieluista. Harmaa väri taitaa olla hiipimässä pikkuhiljaa vaatekaappiini, kun sitä vain putkahtelee kuin itsestään joka puolelta.Tämä on tosi kotoisa, lämmin ja käytännöllinen.

Kengät löytyivät Kenkämarskin alennusmyynnistä. Sainpahan lopultakin pitkävartiset saappaat ilman korkoa. Onnistuin tosin näilläkin vetämään liukkailla nurin perjantaina, joten eipä se näköjään siihen turvallisuuteen auttanut.


 Mekko: H&M
Laukku: Michael Kors
Vyö: Hilfiger
Aiemmin mainitsemallani H&M reissulla löytyi myös tää aivan mahtava mekko. Tosi naisellinen, eikä mikään ''herumekko'' Sopii siis myös sellaisiinkin tilaisuuksiin, joissa tulee olla suht konservatiivisesti pukeutunut! Voin kuvitella, että jos menisin tapaamaan poikaystäväni vanhempia ekaa kertaa, valitsisin tällaisen mekon. 
Vyön sain Sallalta joululahjaksi, ja tämä on kyllä tosi upea! Saa helposti jotain pientä kivaa yksityiskohtaa asuihin.

 Laukku on joululahja vanhemmiltani. Michael Korssin uudet valkoiset laukut ovat tosi mahtavannäköisiä! Tämä nyt ei mikään ihan puhtaanvalkoinen ole mutta kuitenkin. Olin kyllä yhtä hymyä, kun avasin lahjapaketin. Tämä on mielestäni tosi kaunis, ja jo nyt ollut kovassa käytössä.

 Paita: Guess
Joululahjani äidiltä. Mainitsinkin jo äidin hyvästä mausta vaatteiden suhteen. Tässä taas yksi, josta en olisi itsekkään arvannut pitäväni ja paljon. Tällä hetkellä tämä harmaa paita on yksi eniten käytetyimmistäni. Se on niin rento ja mukava päällä. Ja jotenkin tuo värikin alkaa näköjään tuntua aika omalta. Hah, en enää koskaan sano yhdellekään värille en koskaan. Paitsi ehkä vielä ainakin toistaiseksi keltaiselle..

 Paita: Guess
Kengät: Kenkämarski
Thomas tietää, miten vaaleanpunainen on miusta tosi suloinen ja lämmin väri. Hän itsekin sanoi, että jo kaupassa miulle joululahjaa valitessaan kuvitteli miut söppinä tuo paita päällä. Niinpä sain sen häneltä joululahjaksi, ja oli kyllä ihan nappivalinta! Täytyy miun vähän ylistää, miten tuo mies osaa valita lahjaksi aina hyviä vaatteita.  Miulla ei ole oikeastaan vaaleanpunaisia vaatteita, vaikka tykkäänkin väristä paljon. Nyt on ainakin yksi lämpöinen paita ilahduttamaan talven keskellä. :-)

 Takki: Guess
Nyt minuu alko hymyilyttämään tätä kirjottaessa, että on näköjään tuo yks tietty merkki pomppinut aika paljon tätä kirjottaessa. Kai se sit vaan on niin miuntyylinen, ja näköjään lahjojen valitsijatkin sen tietää. :D Anyway, tämäkin takki löytyi puoleen hintaan ja on kivaa vaihtelua pidempien takkien rinnalle. Tykkään.
Niin ja korolliset saapikkaat löytyivät kans Kenkämarskista samaan aikaan toisten pitkävartisten kanssa. Kaikista korollisista talvikengistäni on tyyliin murtunut korko tai jotain muuta, joten nappasin tosi edullisesti nämä samalla mukaan. Saa sitten valita tilaisuuden mukaan haluaako kipsutella koroilla vai ilman.


Siinäpä kaikki uudet vaatekappaleet kuvattuna. Tätä kirjoittaessa istuskelen sohvalla tyytyväisenä viltin alla ja mussuttelen pähkinöitä. Joskus voi sanoa, ettei arki ole yhtään hassumpaa. Huomiseksi tuli juuri kutsu töihin jo heti aikaisin aamusta hoitamaan sairasta lasta. Kai se sit on niin, että olen tosiaan omalla alallani kun on positiivisin mielin menossa yllättävistä muutoksista huolimatta. Nyt oon sit kiva hoitotäti kivojen uusien vaatteideni kera. Tsih, mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Miun päivä Riäkkylässä

Miulla on aikaa täällä Rääkkylässä nyt olla teille enemmän aktiivisena täällä, joten ajattelin kuvauttaa eilisen päivän kuvina katseltavaksi.
Sitä ennen, tänään sitten onkin se odotettu jouluaatto ja toivottelen teille kaikille oikein ihanaa joulua! <3

Nyt kuitenkin Päiväni kuvina, ihan vain iPhone laadulla, mutta menköön tämän kerran.

 Jostain syystä en lomalla saa nukuttua pitkään vaan pomppasin puoli kahdeksan aikaan pystyyn ja koskapa muut nukkuivat, kaivelin tietokoneen esille ja siinä istuskellessa nautiskelin samalla aamuteestä.

Irvistelen aina aamupala-aikaan, sillä en oikein koskaan ole oppinut syömään kunnon aamupalaa. Ratkaisu oli nytkin Riisifrutti Manna, jonka sain juuri ja juuri alas. Päätettiin Thomaksen kanssa virittäytyä oikein kunnolla joulutunnelmaan ja pistettiin Aku Ankan Joulumanteli-vhs pyörimään.
 Halusin päälleni jotakin rentoa (se jumpperi nyt ei ihmisten ilmoille kuitenkaan kelvannut), joten mukaan ottamani villamekko ja sukkahousut osoittautuivat hyväksi valinnaksi. Huomasin harmikseni, että mekko on alkanut purkautua tosi pahasti olkaimen kohdilta. Mekko on kuitenkin yksi suosikkejani, kun puhutaan näistä rennoista kotivaatteista.
 Päätettiin poistua Riäkkylän kyliltä hetkeksi ja suunnattiin Karrin, Thomaksen ja Lilyn kanssa kohti Kiteetä. Sieltä oli vielä viime hetken joululahjoja, jotka täytyi käydä hakemassa. Itsehän lähdin matkaan niin, ettei ollut mitään erityistä asiaa, vaan kummasti sieltä löytyi kuitenkin vielä pari pakettia pukin konttiin.
 Kiteen reissu ei onneksi venynyt kovin pitkäksi, vaan tulimme hyvissä ajoin takaisin Rääkkylään. Silloin äitini aloitti meidän uuden, uljaan tekokuusemme kokoamista. Meillä oli vielä viime vuonnakin vielä ihan aito kuusi, mutta tänä vuonna äiti päätti helpottaa hommaa (lähinnä sitä siivousta) ja ottaa epäaidomman version nököttämään samaan tuttuun paikkaan, jossa olen viisivuotiaasta asti kuusta katsellut.

 Päätin livistää kuusenkokoamishommasta, ja paketoida viimeiset lahjat paketteihin. Kaikki muut tuntuvat vihaavan paketointia, mutta itse siinä aina hymyssä suin hääräilen papereiden,teippejen ja nauhojen kanssa.

 Kuusi oltiinkin jo lopulta saatu valmiiksi ja oli aika aloittaa koristelu. Yleensä se on koristeltu vasta aattoaamuna, mutta viime vuonna päätimme edellisen päivän olevan parempi. Tosin viime vuonnahan meille kävi hassusti, kun jokin kuusen sairaus yllätti ja se oli aattoaamuna tipautellut melkoisen kasan neulasia alleen.
Koko olohuone tuoksui koivulle (se siitä kuusen tuoksusta..) , joten koristeet irroitettiin ja kuusi heitettiin pihalle. Uusi kuusi tuotiin tilalle, joka kuitenkin osoittautui ihan samanlaiseksi (siis kaksi sairasta kuusta samana jouluna, mikä tuuri!), joten sekin sai koristaa jouluamme vain juuri sen aaton ajan.Ehkä tämä oli viimeinen ja lopullinen syy, miksi aidosta kuusesta luovuttiin :D
 Tadaa! Valmiina koristeltuna. Joka vuosi on mukavaa kaivaa tutut koristeet laatikosta ja ripotella niitä kuusen ympäri.

 Odottelin jo monta päivää oikeita karjalanpiirakoita, ja tännään lopultakin sain niitä! Näistä saamme nauttia sitten ihan koko joulun, nam!
 Oon nykyään ihmeellinen iltapäiväväsy, joten päätin myöskin tänä päivänä asettua levolle Lilyn kanssa. Tosin harmikseni unet jäivät pienenpieneksi hetkeksi, kun sekin ilo pilattiin about miljoonalla tehtävällä, jotka oli aivan pakko hoitaa. ''Teeppä sitä, meeppä tuonne'' Just joo, se niistä kunnon päikkäreistä.
 Illalla hiippailimme kotaan, joka on vanhemmilla jäänyt tosi vähälle käytölle. Joulun alla kukaan ei ole innostunut laittamaan ruokaa, joten helpoksi ratkaisuksi päätimme ihan vaan grillata. Haistelin nytkin tässä kirjoittaessani vielä hiuksia, jotka edelleen tuoksahtelevat hieman savulle.

 Grillailujen jälkeen pistimme Thomaksen ja Karrin kanssa Game of Thronesin pyörimään. Aloimme katsomaan sitä alusta uudelleen läpi ja olemme päässeet kakkoskauteen. Meidän oli tarkoitus pelata Nintendolla, mutta toki joku johto oli päättänyt hajota ja se siitä.
Pian äiti toi meille vielä glögiä (terästettynä tottakai) ja vetelimme ne ihan tyytyväisinä samalla katsellen tv:n ruutua. Juuri kun kupit olivat tyhjinä äiti ilmoitti keittäneensä glögit vedenkeittimessä, jota ei siis kuulemma koskaan saisi tehdä kun siitä liukenee jotain kuparia. Koko porukalla venähti naamat, kun Karri huomautti asiasta. Aina oppii jotain uutta, eikä me ainakaan onneksi saatu vatsatauteja. Sen sijaan Karri ilmoitti tänä aamuna, että hänelle oli yöllä noussut sellanen kevyt 39 astetta kuumetta. Voi olla että yksi porukasta viettää siis tänään aattoa aika lailla sängyn pohjalla. 

Tässä siis miun eilinen päivä, ja nyt suuntaan kattomaan perinteikkäästi Joulupukin kuumaa linjaa, jippii! :D

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Eikä hän ollut vielä löytänyt sitä mitä hän on etsinyt

Heippa vain taas kaikille! Sain joku aika sitten toiveen, että kirjoittaisin tyylini kehityksestä. Varmaan aika moni tietää, että olen ollut aika erinäköinen ennen. Ne, jotka eivät tiedä, katsokaa pian ja kauhistukaa! Hah, ei vaan...tosiaan, olen tehnyt tällaisen postauksen joskus todella kauan aikaa sitten, mutta ehkä lienee aika taas päivittää ja tuoda vanhoja kuvia uuden postauksen myötä näytille uusillekin lukijoille. Joten, ehkä katsotaan sitten muutama vuosi taaksepäin...


 Tukkaahan miulla on ollut jos jonkinlaista. Eri shokkivärejä, rastaa, erimallista otsatukkaa.. 
Nämä kaikki kuvat vuosilta 2009-2012. Vuonna 2009 miulla oli punainen tukka, ja kun sen värjäytin pois, vannoin etten enää ottaisi punaista tukkaa. Kuinkas sitten kävikään.

 Vanhoja kuvia kaivellessa tulee haikea, mutta tavallaan mukavakin fiilis. Menneille tapahtumille voi naureskella (joitakin juttuja pitäis ehkä osata hävetäkin) ja niistä huomaa aina oppineensa jotain. Miun tyylin kehityksessähän tapahtui aivan selkeä muutos vuonna 2012. Moni on kysynyt, että mitä sitten oikeastaan tapahtui ja yritän tässä kirjoittaessa itsekin sitä miettiä. Huomaamattaan etääntyi joistakin tietyistä asioista, kun taas toiset alkoivat tuntua enemmän omalta. Ehkä voisi sanoa, että se on normaalia kasvua ja lopullisen minäkuvan muodostumista. Mieltymykset voivat muuttua, enkä näe tai koe sitä ollenkaan huonona asiana. Musiikkimausta sen verran, että sen suhteen vanhat suosikit ovat ja pysyvät eikä ulkoinen muutos vie kaikkia vanhoja kiinnostuksia tietenkään pois. Kaiken aikaa löytyy myös uutta kivaa musiikkia. Siitä tulee mielenkiintoinen kokonaisuus vanhoja helmiä sekä jotain uutta ja ehkä erilaistakin (Tällä hetkellä kuitenkin ihan suosikkimusiikkia Trance ja Hardstyle)

Aluksi olin hieman surullinenkin siitä, kuinka tällainen jonkinnäköinen muutos erkaannutti osasta ihmisiä. Tajusin mietiskeltyäni, etten loppujen lopuksi tarvitse sellaisia ihmisiä elämääni, jotka yks kaks lakkaavat juttelemasta ulkoisen muutoksen vuoksi tai jopa mollaavat selän takana. Mie oon edelleen ihan se sama Julia, ja siksi nykyisin jo naurattaa miten joiltakin entisiltä kavereiltani yhteydenpito loppui kuin seinään. Loppupohdintana voisin sanoa, että tällä hetkellä olen jopa paljon itsevarmempi kuin aikaisemmin ja olen tosi tyytyväinen itseeni ja elämääni. Täytyy todella arvostaa ihmisiä, jotka pitävät sinusta juuri sellaisena kuin olet!


Kommentoikaa ihmeessä mitä ajatuksia herää koko tästä postauksesta, kuvista ja kaikesta. Ja pahoittelut, että en toteuttanut toivetta heti. Maaseudulla ollessa aikaa löytyi todella ensimmäisen kerran ;-)

lauantai 21. joulukuuta 2013

Ajatuksia

 Terveisiä kaikille Rääkkylästä! Täällä on vielä ainakin toistaiseksi valkoinen maa ja jouluinen tunnelma. Yritän tässä hirmu paljon miettiä, mitä teille pitkästä aikaa höpöttelisin. Viime viikot on tietenkin koostuneet lahjahäslingistä, korttien teosta ja leipomuksien vääntämisestä. Jouluihmiselle joulu tosiaan on kiireistä aikaa.

Lumi jouluna on ollut aina miulle jotenkin itsestäänselvyys, ja vaikka Helsingissä maa onkin melko lailla pysynyt vihreänä, Pohjois-Karjalaan on aina voinut luottaa. Tänä vuonna pelottaa, kun säätiedotukset lupailevat vain vesisadetta. Tässä maaseudun hiljaisuudessa on aikaa miettiä joulun merkitystä. Tunnen ihmisiä, jotka eivät pidä joulusta. Usein syy on ''Ei ole rahaa ostaa lahjoja tai yhtään mitään'' Kamalaa, miten lämmin perhejuhla voi muuttua ajatukseksi rahasta, sen puutteesta ja joulujärjestelystressistä.

Hyppään itsekin vuosittain suin päin kaupallisuusrumbaan täpötäysiin ostoskeskuksiin ostelemaan lahjoja, myönnän paheeni. Ajatukseni on kuitenkin lämmin, ja haluan löytää jokaiselle jotain kivaa ja käytännöllistäkin. Pääajatuksena kuitenkin on saada viettää mukavaa aikaa perheen kesken, syödä herkullista ruokaa ja tuottaa muille hyvää mieltä pienillä lahjoilla, mutta ennen kaikkea kivoilla eleillä. Yhdessäolon merkitys korostuu, ja onhan se mukavaa saada koko porukka kerrankin kasaan viettämään aikaa yhdessä.
 Miulle joulussa on tosi tärkeää itse tekeminen. Tykkään tosi paljon paketoida itse lahjoja, ja tänäkin vuonna pyrin paketoimaan mahdollisimman monet paketit. Tietenkin aika meinaa joskus loppua kesken..
 Joulukortteihin käytän erityisen paljon aikaa ja ajatuksia niitä ihmisiä kohtaan, joille kortteja teen. Mietin, mikä kortti näyttää eniten juuri kyseiseltä henkilöltä. Oon ehkä vähän jouluhörhö itsetekemieni pakettien,korttejen ja lahjaleipomusten kanssa. Hah, mutta ehkä olen kuitenkin vaan hyvällä tavalla höperö ja se miulle suotakoon ;)


Vimeiset päivät käsillä, joulu tulla jo saa...

Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä,

Mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä.

Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha -

Itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Meidän joulukoti

 Olohuoneessa väreistä valloituksen ovat tehneet valkoinen ja punainen. Melko klassista ja hillittyä, mutta kuitenkin tehosteena pikkuriikkisen pinkkiäkin.
 Jokavuotiset pakolliset joulukalenterit. Täytyy säilyttää jotain lapsenmielisyyttä, ja onhan se kiva saada aina jotain hyvää suklaata suuhun päivittäin ja jopa ihan luvan kanssa ''kun se kalenteri nyt on tietysti pakko avata!''
 Olkipukki vietti jo ensimmäisen joulun kanssani Joensuussa asuessani. Jotain tosi perinteistä ja ihanaa näissä on.
 Tämäkin Pentikin tyttötonttu asusteli jo Joensuun asunnossani, ja vieläpä itse asiassa tismalleen samalla paikalla kuin nyttenkin tässä. Hih, jotkut asiat ei vaan ikinä muutu ;)
 Kuusi se pienikin kuusi on. Haaveilen, että on joskus tilaa laittaa TOOOOSI ISO kuusi meille, mutta sitä ennen pieni lohduke kelpaa oikein hyvin!
 Uudet pöytäliinat olohuoneen molemmilla pöydillä, sekä jouluisen punaisia omenoita tarjolla!
 Meidän rappu on ainoa, jossa kaikilla palaa ikkunoissa jouluvalot. Ollaan me vaan nii jouluhenkisiä kaikki. Nään jo kaukaa loistavat valot kävellessäni esimerkiksi töistä kotiin, ja jotenkin ne aina lämmittävät mieltä. Löysin tämänvuotiset valot kaivellessani äitini säästämiä vanhoja tavaroita. Makuuhuoneen ikkunaa koristaa samanmoinen systeemi, mutta porokuviolla. Nämä ovat jo lapsuudesta tutut, kun aina oman huoneeni ikkunassa loisti poro rekineen ja vanhempieni huoneessa juurikin tämä enkeli. Ehkä osasyynä miksi ne vielä tänäkin päivänä on niin superkivat.
 Mie en oo koskaan perustanu niin hirveän paljon siitä jouluruoasta, mutta tykkään että kotona on aina jotain hyvää ja makeaa tarjottavaa. Tortut on helppo väsätä, ovat kivannäköisiä, jouluisia ja vieläpä hyviä! Tämä kuva on tämänpäiväisistä pikkujoulukekkereistä, jotka järjestin Sophialle ja Danielille, hoitolapsilleni.
 Piparkakkutalon väsääminen tuntuu olevan joka vuosi yhtä tuskaa. Tänä vuonna sentään ensimmäistä kertaa ikinä kaikki osat olivat ehjiä ja katon ja seinän väliin jäi viime vuoteen verrattuna puolet pienempi reikä. Jes! Melkein nappisuoritus..ei ihan sitten kuitenkaan.
 Höpöttelinkin jo miten tykkään jouluvaloista. Meillä on tympeästi parveke niin, että harva sitä näkee kun ei ole kadulle päin. Olen kuitenkin itse käynyt kurkkaamassa toiselle puolelle taloa, ja meidän parveke hohtaa täysin sinisenä! Sinisestä on nyt selkeästi tullut parin vuoden aikana tosi kiva jouluväri miulle, kun makkariinkin oli pakko saada siniset jouluverhot (myöskin äidin säilöistä).
 Oon rehellisesti sanottuna tosi huono polttamaan kynttilöitä, mutta yritän kovasti parantaa tapojani. Tykkään tunnelmavalaistuksesta ja ostan jatkuvasti tuoksukynttilöitä, joita sitten lojuukin isot kasat kaapeissa kun ei niitä kukaan ehdi sitä mukaa käyttämään. Tänään tätä kirjoittaessani parvekkeellani kuitenkin palavat kynttilät oikein nätisti. Yritän virittäytyä tässä muutenkin paremmin joulufiilikseen. Vaikka kaikki lahjat on ostettu ja kortit tehty jajaja kaikki joulurallatukset soitettu miljoonaan kertaan läpi, niin en tajua joulun olevan jo melkein ovella! Perjantaina suuntaamme kohti Rääkkylää vanhempieni luokse, ja se perjantaihan on jo ihan kohta..apua!
Täytyy vielä loppuun mainita kuinka meidän Lilyä on hemmoteltu talvi/jouluhenkisillä vaatteilla. Luulin, että meidän tyttö nyrpistelisi vaatteen rotjakkeille nokkaansa, mutta käyttääkin niitä ihan mielellään ja tykkää nukkuakin nuo päällä. Iloinen yllätys.

Tykkään kodistamme jouluisena hirmuisen paljon. Tänne on tullut muutenkin kaikkea uutta isompaa ja pienempää sisustukseen liittyvää, täytyy vilauttaa niistä lisää joku toinen kerta. Nyt kutsuu nauhoitetut tv-sarjat ja iltapala. Mukavaa loppuviikkoa kaikille! <3